Vanha suola janottaa minua kovasti, tykkään vanhoista tavaroista kuin hullu puurosta. En niinkään ole minkään tietyn tyylisuunnan perään, enkä halaja ympärilleni mitään pröystäileviä mahalipastoja, mutta kauniit vanhat tavarat saavat sydämeni sykkimään. Voisin kierrellä kirpputoreilla ja osto- ja myyntiliikkeissä päiväkausia.
Ajatuksenani ei ole sisustaa koko kotia museoksi, missä huonekalut ovat samettiköydellä aidattuja, eikä kukaan uskalla löhötä sirolla rokokoo-sohvalla. Mukavuusmööpeöit, kuten sohva ja sänky saavat mielellään olla uusia ja makoiltavia. Yksi antiikkihuonekalu, minkä ehdottomasti kuitenkin haluan, ja mistä olen jo pitkään unelmoinut, on divaani.
Divaanin ei ole tarkoitus siis tulla tv:n ääreen olohuoneeseen, vaan ehkä makuuhuoneeseen, tai jos saisi riittävän ison vaate/pukeutumishuoneen, niin sitten sinne. Siinä voisi sitten ottaa päiväsaikaan lepiä, jos alkaa heikottaa ;) Tämän tuiki tärkeän kapistuksen englanninkielinen nimi (fainting couch) kuvastaakin hyvin sen aiempaa käyttötarkoitusta.
En tiedä, minkä värisen divaanin haluaisin, ja koska näistä ei Suomessa näytä ihan ylitarjontaa olevan, niin värin suhteen ei kai kannatakaan turhan ronkeliksi heittäytyä. Paitsi tietysti jos mööpeli kaipaa uutta verhoilua. Olisi ihanaa osata itse verhoilla huonekaluja, ja haluaisinkin joskus mennä verhoilukurssille oppimaan edes alkeet.
Malliltaan divaani saisi olla jotain tällaista:
Divaani saa kuitenkin odotella aarrekartalla, kunnes sopiva makuu-/pukeutumishuone löytyy sen ympärille..
