Kun olin pieni, mummini sisko asui miehensä kanssa ihanassa isossa vanhassa talossa, jonka vintillä saimme siskoni kanssa käydä tonkimassa. Silloin löytöretket vintille olivat vain lähinnä jänniä, nykyään varmaan sekoaisin aarteiden keskellä.
Kun he noin kymmenen vuotta sitten myivät talonsa ja muuttivat kerrostaloasuntoon, sain mennä vintille katsastamaan, josko siellä olisi jotain mitä haluasin pelastaa. Ja olihan siellä. Vaikken silloin vielä kunnolla ymmärtänyt aarteiden päälle, jonkinasteinen hamstraustarve jo kyti kauniisiin tavaroihin.
Pelastin ullakolta peilin ja muutaman lampun sekä Karhulan pikku lasipurkkeja, mutta aarteiden aarre olivat mummin siskon isältään kihlajaislahjaksi saadun Arabian Elisabet-kahviastiaston osat.
Kuva: Arabiashokki.com
Astiastosta ei ollut jäljellä muistaakseni kuin 3 kuppiparia, pikkuvikainen kermakko sekä pullatarjoilulautanen, mutta vuosien varrella olen pikkuhiljaa saanut kerättyä 12 hengen astiaston melkein täyteen. Tällä hetkellä minulla on 9 kuppiparia, 12 leipälautasta, pullatarjoilulautanen 2 ehjää ja tuo alkuperäinen pikkuvikainen kermakko sekä yksi ehjä ja yksi pikkuvikainen kannellinen sokerikko.
Elisabet leipälautanen
Elisabet-sarja ei ole mikään iänkaikkisen vanha, vaan tämä Raija Uosikkisen suunnittelema kahviastiasto on ollut Arabian tuotannossa vuosina 1965-1973. Silti puuttuvia osia tuntuu olevan ylivoimaisen vaikea löytää kohtuuhintaan, vaikka melko ahkerasti kirpputoreja koluan. Astiastolla on alkuperänsä vuoksi minulle kuitenkin sen verran tunnearvoa, että haluan kerätä sen täyteen.
Tähän astiset täydennysosat olen löytänyt hajakappaleina ihan siedettävään hintaan kirpputoreilta, huuto.netistä, muutaman kupin erän Airiston osto- ja myyntiliikkeestä sekä sokerikon ja kermakon Krookilasta. Enää ei siis puutu kuin 3 kuppiparia, jotka tuntuvat olevan kiven alla ja odottavat siis aarrekartallani löytymistään.
