Mieheni sai keväällä geokätköily-innostuksen, ja muutaman kerran menin hänen mukaansa etsimään niitä muovipurkkeja pusikoista. Yksi kätkö oli piilotettu Eurokirppiksen lähelle ja siellä sitä etsiskellessä kurkkasin samalla pihalla olleelle roskalavalle. Pahviroskien ja sekalaisen romun seasta pilkotti jotain kimaltavaa. Kaivoin kimalluksen lähteen esille, ja se paljastui rikkoutuneeksi ja hylätyksi vanhaksi kultapeiliksi.

Peililasi oli ihan sirpaleina ja kehyksetkin melko kovia kokeneet, mutta esine oli kaikessa romuromanttisuudessaan kuitenkin  valloittava ja pelastamisen arvoinen. Niinpä irrotin rikkinäisen peilin kappaleet kehyksistä, jätin ne roskalavalle ja raahasin kultaiset raamit kotiini miehen katsoessa touhujani vähän kieroon.

Ensin ajattelin alkaa kunnostaa kehystä, koska sen sisäreunasta puuttuu useita kultapalleroita ja yläosan kipsikoriste on repaleinen. Mutta aikani katseltua löytöäni päätin olla tekemättä sille mitään ainakaan toistaiseksi. Kehys on kuitenkin elämää nähnyt, joten tämä saa siitä näkyäkin.

Kellarivarastostamme löytyi edellisen asukin jättämä juuri sopivan levyinen peililasi, jonka iskä leikkasi kehykseen sopivan korkuiseksi ja laittoi paikoilleen. Loppujen lopuksi romusta kuoriutui kelpo kuvastin.