Joulunpyhinä sohvalla maatessa tuli tv:stä katsottua hömppääkin hömpempää hömppää, muiden muassa Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvaa. Elokuva sinänsä oli vähän liikaa minulle, mutta voi että, mikä ihana värikäs huvilatunnelma siinä oli! Samantien alkoi remontotoitututtamaan. Tällä kertaa puuska osui kuistimme kohdalle, joka tällä hetkellä kaipaa remonttia kipeiten. Etsiessäni tunnelmakuvia elokuvan lavasteista tuli vastaan yllättäen tuttu kuva yhdestä lapsuuden lempikirjastani. En muista kirjan nimeä, enkä oikein sitäkään, mistä se kertoo, mutta muistan, että siinä oli kivoja kuvia, joissa oli paljon kivoja tavaroita. Tämä kuva, jossa tädin huoneessa oli peilipöytä ja seinät täynnä kelloja oli ollut ideakuvana elokuvan lavastukseksi. Täytyy etsiä kirja käsiini ensi kerralla kun menen vanhempien luona käymään.

Kuva täältä

Kuistimme on ollut muutosta lähtien remonttitarvikkeiden säilytyspaikkana, puuvarastona ja välivarastona kaikelle epämääräiselle tavaralle, jota ihmisellä näköjään on todella paljon. En ole uhrannut sen järjetämiselle ajatustakaan, koska tiedän, ettei asialle ole mitään tehtävissä, ennen kuin työkaluille ja epämääräiselle roinalle löytyy joku loppusijoituspaikka. Olen antanut kuistin elää täysin omaa elämäänsä omana ekosysteeminään ja kulkenut vaan siitä läpi silmät puoliksi kiinni, etten näkisi koko sekasortoa. Tässä muutama kuva kuistista täysin luonnontilassaan mitään kaunistelematta tai liioittelematta.

Nyt asiaan on kuitenkin tulossa parannus, koska aiomme laittaa uudenpuolen pikkueteiseen/kodinhoitotilaan liukuovikaapin, johon tulee kunnon varastohyllyt työkaluille ja tilpehöörille. Sitten kuistin saa tyhjennettyä romusta ja se pääsee palvelemaan alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan kutsuvana sisäänkäyntinä.

Valitettavasti talomme on läpikäynyt monenmoiset julkisivuremontit mineriitti- ja karaattilevyvillityksineen, mutta onneksi edellinen omistaja oli palauttanut julkisivuksi puuverhouksen. Jonkun aallon mukana on myös ikkunat vaihdettu kammottaviin tummanruskeapokaisiin. En ole vielä saanut käsiini kuvaa talostamme alkuperäisasussaan, mutta pitkään naapurissa asunut rouva on luvannut kaivella vanhoja kuviaaan. Minua kiinnostaisi etenkin nähdä, miltä kuisti on alunperin näyttänyt. Uskoisin siinä olleen nykyisen suuren ikkunaruudun tilalla useampi kapea ruutu. Ikkunoiden vaihtoa nyt en ole tähän hätään suunnittelemassa, mutta ainakin nykyiset pokat voi maalata valkoiseksi, niin ero alkuperäisasuun ei ole niin räikeä. Viime kesänä jo maalailimme ruskeita ikkunanpieliä ulkopuolelta valkoiseksi ja muutos oli huikea.

On kuistissa paljon hyvääkin. Seinäpaneelit ovat kivat, joskin liian tummat ja tunkkaiset ja erityisesti tykkään yläkertaan menevistä portaista, joita haluaisinkin enemmän näkyviin. Heinähattu-elokuvan talossa tykkäsin eteisestä, josta lähtivät puoliavoimet portaat yläkertaan. Ihan tuollaista ratkaisua ei meidän kuistilla voi toteuttaa, koska se on huomattavasti pienempi ja matalampi huone, mutta tästä se ajatus kuitenkin lähti.

Haluaisin purkaa paneeliseinää rappusten ja kuistin välistä rappusten yläpuolelta näin:

Lopputuloksen olisi siis tarkoitus olla tämän tapainen:

Kuva: Möngän Mörkö

Rappusten alapuolista seinää ei voi purkaa, koska meillä on sen takana pieni koppi, missä on sähkökaappi ja vesimittari ja lämminvesivaraaja piilossa. Mutta rakennusmestarin ominaisuudessa olen koputellut tätä yläpuolista seinän pätkää, ja se tuntuu olevan ihan ontto sisältä, eli sen purkamisessa ei pitäisi olla suurempia kommervenkkejä.

Aukkoa ei tietenkään voi jättää ihmisen mentäväksi, vaan siihen pitää laittaa jotkut pinnat, niin kuin tässä kuvassa:

Pinnoiksi haluaisin sellaiset sorvatut, niin kuin elokuvan portaissa oli. Sorvattujen tolppien kanssa täytyy vaan olla tarkkana, ettei tule liikaa mökkitunnelmaa. Mutta kun pinnat maalaa kiiltävällä maalilla, niin niistä tulee kivat, niin kuin tässä kuvassa:

Nykyinen kuistilta eteiseen johtava ovi ei kupruilevine vanereineen myöskään ole mikään kaunein mahdollinen.

Mutta tämän tilalle on onneksi kaatikselta löytynyt hieno täyspuinen peiliovi, joka alkaa vihdoin olla uutta maalikerrosta vaille valmis.

Jos saisi toivoa mitä vaan, niin haluaisin lisäksi portaisiin vielä sellaisen muutoksen, että alimmaisset portaat kaartuisivat päästä kaidetolpan ympärille, niin kuin tässä kuvassa. Tämä taitaa tosin jäädä toteuttamatta, koska ainakaan oma askartelutaitoni ei riitä vääntämään puusta tuollaista kaarevaa muotoa. Askelmalaudat vielä saisikin sahattua tuohon muotoon, mutta miten ne pystyssä olevat laudat taivutetaan?

Sitten onkin enää värisävyt valitsematta, niin remonttisuunnitelmat alkavat olla valmiit. Seinä- ja kattopaneelit on tarkoitus maalata ja lattian muovimaton tilalle haluaisin maalatun lautalattian. Täytyy kurkistaa muovimaton alle, josko siellä vaikka hyvällä tuurilla olisi lautalattia. Värien valinta vaan tuntuu jotenkin hankalalta, joten siitä seuraa lätinää ihan omassa postauksessaan.

Joulunalusaika on melkoista hässäkkää korukaupassa. Nettikaupan hoitamisen ohella täytyy ehtiä koruja myymään myös eri joulumyyjäisiin. Joulukuun ensimmäiset myyjäisemme ovat Suomen suurimmat joulumyyjäiset Turun messukeskuksessa 4.12., eli reilu viikko on vielä aikaa valmistautua. Tänä vuonna odotan joulumyyjäisiä erityisen innolla, koska meillä on myyjäisissä korujen lisäksi myynnissä jotain muutakin. Nimittäin aivan ihastuttavia uniikkeja käsinmaalattuja maatuskajoulupalloja. Olen ihan rakastunut näihin pompuloihin! Ne on avattavia, joten pallojen sisälle voi laittaa vaikka karkkia, tai piilottaa jonkun pienen lahjan. Saas nähdä, montako näistä raaskin myydä ja montako päätyy itselle joululahjaksi ;)

Myynnissä siro sekretääri-kaunotar 1930-luvulta. Sopii hyvin työpöydäksi pieneenkin tilaan. Klaffin kun laittaa kiinni, niin kannettava tietokone ja sekainen työpöytä jäävät kätevästi piiloon.  Lisätietoja huuto.netistä.

Löysin keväällä kauan kaipaamani jykevät vanhat kahvelit. Tällä kertaa ei tarvinutkaan mennä merta edemmäs kalaan, sillä aterimet löytyivät Kärsämäen antiikkikeskuksen muuttomyynnistä Turusta. Sittemmin liike on muuttanut toiselle puolelle Suomea Viinijärvelle. Nämä ruokailuvälineet ovat kaikkea sitä, mitä toivelistalla oli: krumeluurit, jyhkeän kokoiset, haarukoiden piikit niin pitkät, että ne osuvat meilkein kurkkuun asti ja veitsien kahvat paksut ja syntisen painavat. Haarukoita, veitsiä ja lusikoita oli kutakin vähintään 12 kpl ja lisäksi nippu pikkulusikoita ja muutama tarjoilulusikka.

Koko kasa maksoi 40€, eli alle euro/stycken. Ihmeellistä, että jotain näin nättiä voi saada tuollaisen hintaan, kun kaikenmaalilanhackmaneista joutuu pulittamaan monta euroa kipaleesta. Täytyy vaan putsata nämä, niin kyllä kelpaa joulupöydässä nassuttaa.

Tuolihankinnoista innostuneena aloin haaveilemaan olohuoneen remontoinnista. Emme ole tehneet olohuoneesa vielä muuta remonttia kuin maalanneet lattian ja laittaneet nurkkaan pönttöuunin, mikä oli ehkä paras sijoitus ikinä. Katon haltex-levyjen tilalle haluaisin paneelit, tapetit pitäisi vaihtaa ja listat myös sellaisiin leveisiin valkoisiin.

Tuoleja fiilistellessäni muistin, tietokoneen uumenista valokuvan, jonka olen skannannut jostain sisustuslehdestä siinä olevan hienon tunnelman takia. Kuvan salissa on ehkä muutama kuutio enemmän kuin meidän pikku olkkarissa, mutta tällainen tyyli olisi haaveissa. Kuvan etualan tuoleissa on jotain tutun muotoista :)

En malttanut ihan odottaa tuolien kotiin tuloon asti, vaan innostuksissani vaihdoin olohuoneen järjestystä täällä itsekseni jo valmiiksi niin, että niiden on sitten hyvä tulla uuteen kotiinsa. Nykyiset mummolan vanhat retronojatuolit pääsevät yläkertaan kun Ruotsin tuolit saapuvat. Sohvamme joutaisi jo vaihtoon, mutta en halua mitään väliaikaisratkaisua ennen kuin on varaa hankkia Wade Upholsteryn Corina, josta en ole lakannut haaveksimasta. Eli tällä mennään toistaiseksi. Katsotaan uudestaan sitten tämän illan jälkeen, kun se 10M€ on napsahtanut veikkaustilille.

Nimittäin filmi-. Meidän pihalla kuvattiin elokuussa Edeniä ja aikamoista hässäkkää oli. Mutta hieno siitä tulikin! Tässä vähän esimakua, miltä pihalla oleva grillikatos näytti alkutilassaan ja miltä se näyttää nyt saatuaan uuden elämän huvimajana. Verho raottuu enemmän ensi keväänä, kun ohjelma tulee telkkarista ;)

Kesällä Ruotsiin muuttaneet kaverini tutustuivat tänään paikalliseen huutokauppakulttuuriin. Huutokaupan kataloogi oli ennakkoon netissä nähtävillä. Tavaraa oli paljon ja kaikkia ihanuuksia, mitä ei täällä jorpakon toisella puolella ihan joka kirpparilla tule vastaan. Minäkin olin ennakkoon katsonut tuotteet ja mennyt ihastumaan yhteen tuolipariin, jota kultainen ystäväni lupasi huutaa minulle, jos halvalla lähtee.

Huudot etenivät kuulemma vauhdilla, mutta kun kohteita on satoja, kestää siinä kuitenkin tunteja että kaikki tavarat saadaan huudatettua. Samalla mitataan, kenellä hermo kestää istua loppupään tuotteisiin asti. Kavereillani hermo kesti, ja he odottivat sinnikkäästi huudon 688 kohdalle. Siitä on kiittäminen, että nämä ihanaiset emma-nojatuolit odottavat kavereiden kotona turvassa Ruotsin vierailijaa noutamaan itseään.

Tuoleille tuli hintaa vain 60€/kpl. Ja tupsut ja kaikki. ah, mii laiks! Näillä tulee ihana salonkitunnelma olohuoneeseen.

Olen kerännyt eteisen seinälle kollaasin erilaisia fasettihiottuja vanhoja peilejä. Mies sanoo tätä palapeiliksi. Kai se sellaista vähän muistuttaakin, sillä tämän 90-lukulaisen sukulaisen pintaahan koristivat usein lokki-kuviot ja lintuja on minunkin peilin paloihin hiottu.

Pari viikkoa sitten lähdin viikonlopuksi vanhempieni luo junalla. Minulla oli vähän ylimääräistä aikaa ennen junan lähtöä, joten poikkesin aseman lähellä olevassa vanhan tavaran kaupassa nimeltä Wäkkärä. No kalliiksi tuli sekin junan odottelu...  Kaikkien kauniiden lamppujen ja härpäkkeiden keskeltä minut hurmasi krumeluuri naulakko, josta jouduin pulittamaan 160€. Mutta on siinä koukeroita koko rahan edestä :)

Kun seuraavalla viikolla sain naulakon kotiin, huomasin, että se sopii hyvin yhteen roskalavapeilin kanssa, joka tähän asti on seilaillut orpona makkarin nurkasta toiseen. Itse asiassa koko makuuhuone on ollut muutosta lähtien vähän pahuuden hallussa ja sekalaisten tavaroiden säilytyspaikkana. Nyt siellä on sentään yksi kulma, jossa alkaa olla jotain järkeä.

Tämän kaksikon seuraksi pääsee vielä siskoni tekemä upea grafiikan työ, jossa kultakutrinen primpsessa ripustelee vetimiään narulle. Kultaisissa raameissaan se sopii hyvin tähän joukkoon.

Kaikkia aarteita ei voi itse pitää, siksipä myynnissä olisi Remington Standard 92 -kirjoituskone. Jollei kirjailijan runosuoni ala tämän äärellä sykkiä, niin sitten ei millään :) Lisätietoja huuto.netistä.